torstai, 3. elokuu 2017

Kesäloma täynnä rakkautta

2017-08-03-06-15-57.jpg

Pari viikkoa sitten olimme käymässä Mikkelissä ja visulahdessa. Lähdettiin isommalla porukalla, kun vuokrattiin yhteinen leirintämökki kaveriperheen kanssa. He kaksi aikuista ja lapsi 3v + me kaksi aikuista, lapset 2v ja 6kk. Mökissä oli 2 makuuhuonetta, olohuone (jossa levitettävä sohva) ja tupakeittiö. Majoituksen puolesta meille luvattiin tuoda matkasänky vauvalle, mutta se paljastuikin ihan kunnon pinnasängyksi. Lisäksi mökkiin oli tuotu syöttötuoli, aina vain parempi!

Oli hauska reissu, mitä nyt lasten kanssa meinasi mennä hermo. Mutta milloinkas niiden kanssa ei turhautuisi? Kaksi pientä viisasta ja uhmakasta päätä lyöty yhteen = tuplamäärä ongelmia.

IMG_20170730_210748.jpg

Viime viikonloppuna sitten oltiin siskon luona. Lauantaina oli ystäväni häät siinä lähellä, joten lähdettiin jo perjantaina siskon tykö. Ja koska oltiin jo hyvissä ajoin liikkeellä, ehdittiin käydä iltasella uimassakin. Tai lähinnä uittamassa lapsia. Lämmin vesi ja aurinkoinen ilta. Ei valittamista!

Sisko yllätti meidät ja tarjoutui katsomaan lapsia lauantai-illan, joten päästiin miehen kanssa kahdestaan juhlimaan avioparia. Lapset oli kirkossa mukana, mutta esikoinen päätti että käytävällä onkin paljon kivempi juosta, kuin istua penkissä hiljaa. Joten mies poistui lasten kanssa ulos. Minä jäin kirkkoon itkemään rakkaiden ystävien puolesta ♡ 

Niin kaunis morsian! Niin kauniit häät!

IMG_20170730_210606.jpg

IMG_20170729_171234.jpg

2017-08-03-06-18-25.jpg

Vaikka hauskaa olikin, lähdimme miehen kanssa jo n.23.30 takaisin siskon luo. Aikainen herätys tiedossa. Ikävä kyllä lapset ei paljon katso, onko vanhemmat olleet menossa vai ei.

Ainut mikä omaa juhlan viettoa hieman häiritsi oli, ettei minulla ollut kunnolla istuvia vaatteita. Kuvittelin olevani kesän lopussa jo paljon paremmassa kunnossa kuin näin todellisuudessa olenkaan. Mutta eipä siimä tullut pahemmin murehdittua tursuavia makkaroita. Paitsi hameen vyötärön kaivautuessa ihoon...

(Enimmäkseen) hieno kesä ollut täynnä kaikkea hauskaa, mutta kyllä odotan jo syksyä! Alkaa rauhoittuminen. 

Ja vihdoin se laihdutus ja treenaaminen, ihan toden teolla.

sunnuntai, 16. heinäkuu 2017

Vieläkö on kesää jäljellä?

IMG_20170710_172210-1.jpg

Viime aikoina ollaan nautittu kesäisistä päivistä, ja ei niin kesäisistä päivistä. Yritetty nauttia päivistä kuitenkin! Vaihtelevalla menestyksellä.

Esikoinen on ihan mahdoton! Ei ota kuuleviin korviinsa mitään, mitä sanon. Päivä alkaa itkulla ja huudolla, ja päivä päättyy itkuun ja huutoon. Väsyneenä olen vajonnut sille samalle tasolle, ja vain korottanut ääntäni sen saman asian toistamiseen. "Se on vain vaihe", on lempilauseeni nykyään.

Vaikka tuo neiti osaakin olla...kröhöm...haastava, on se pieni ihana kumminkin. Jatkuvasti saa hämmästyä, miten paljon uutta onkaan oppinut. Kuten juksaamisen, jekuttamisen ja pahojen tekemisen. 

Pikkuveli on tärkeä, ja todella tärkeä on tyttö pikkuveljellekin. Vaikka riitaa tulee (jo nyt!) leluista, on ihana katsoa kuinka pojan  ilme kirkastuu aina siskon tullessa. Ja kuinka tyttö pitää huolta pikkuveljestä. Itkuhan siinä meinaa aina välillä päästä.

Raskastahan tämä tahtoo näiden kahden pakkauksen kanssa olla, mutta ei sitä enää osaa kuvitella elämäänsä ilman näitä.

IMG_20170716_194619.jpg.

Jotta ei ihan mahdottomaksi elämä menisi ja itse vain hautautuisi kotiin ilman seuraa, ollaan käyty ahkerasti puistossa uusien kavereiden kanssa. Tutustuin Momzie-sovelluksen kautta erääseen naiseen tästä läheltä. Hänellä on samanikäiset lapset kuin meillä, joten alkuun juttua riitti lähinnä lapsista. Mutta omasta puolestani voin sanoa viihtyväni seurassa muutenkin. On oikeasti kiva saada uusia kavereita. Varsinkin näin aikuisena tutustuminen on hyvin vaikeaa. Ja kiva, kun on lapsilekin seuraa. Minä viihdyn ja lapset viihtyy. Voisiko olla paremmin? 

Viikonloppuna sain muutakin seuraa, kun pikkusisko oli meillä kylässä viikonlopun! Mies oli omilla menoillaan koko viikonlopun, joten seura kelpasi! En tiedä mitä mieltä sisko viikonlopusta oli, mutta minulla oli kivaa. Kovin rentouttavaahan meillä vierailu ei koskaan ole...

Itse sain kuitenkin aamulla nukkua (kun puoliksi pakotin siskon ylös valtaamalla hänen petipaikkansa sohvalla) kun lapset leikkivät tädin kanssa. Ehdin kiinnittää enemmän huomiota poikaan, kun neiti ei ollut niin kiinni minussa. En kyllä juuri mihinkään kelvannut, koska "täti leikkii", "täti värittää", "täti auttaa", "täti lukee". Ja "Äiti pois!" aina kun yritin osallistua. No, en valita! Kivahan se on, etteivät vierasta.

Tosin tyttö jo laittoi hajonneen ilmapallonsa tädin syyksi. Itsepäisesti intti, että täti rikkoi. Näinköhän on?

 

IMG_20170716_194711.jpg

 Meillä lähdettiin liikkeelle! Vielä on hidasta ja hassua pojun meno, mutta kovasti yrittää. Siitä se kohta vipeltää nopeammin kuin perään ehtii!

Sellaista tähän viikkoon! Ensi viikonloppuna meidät voikin löytää Visulahdesta!

sunnuntai, 9. heinäkuu 2017

Mikä kesä!

Tämä kesä on täynnä kaikkea.

 

Synttäreitä.

Valmistujaisia.

Rippijuhlia.

Häitä.

Eroja.

Vauvauutisia.

Nimenvaihtoja.

Muuttoja.

Uusia työpaikkoja.

Irtisanomisia.

Taidenäyttelyitä.

Mahtavia työprojekteja ja yhteistöitä.

Hylkäämisiä.

Opiskelupaikkoja.

Sairauksia.

Hautajaisia.

 

Ja minä olen ihan poikki! Vaikka mikään edellä mainituista ei koske minua.

tiistai, 27. kesäkuu 2017

Pieni karkuretki itseensä

IMG_20170627_174630.jpg

Viime aikoina olen ollut kauhea stressipakkaus. Koko ajan levoton, virittynyt, väsynyt, kiukkuinen... Kyllä te tiedätte.

Tänään pääsin päivän kiukkuisinta aikaa pakoon lenkille. Yksin. Mitä luksusta! Teki niin hyvää olla pienen hetken ihan yksin ajatustensa kanssa ja pitkästä aikaa kuunnella, oikeasti kuunnella! musiikkia. Muutakin kuin Pipsa-possun tunnaria...

Älkää käsittäkö väärin! Antaisin vaikka jokaisen palan itsestäni, jotta lapsilla olisi hyvä olla. Välillä pieni hengähdystauko tekee kuitenkin hyvää. Kun saa ajatella ihan rauhassa.

Siinä kävellessä sitä taas huomasi, miten paljon on asioita, joita ei muista arjen kiireen ja kaaoksen keskellä arvostaa tarpeeksi. Elämäänsä pitää helposti tylsänä ja huonona, riittämättömänä. Vaikka olisi kaikkea ihan riittävästi ja enemmän!

On ystäviä, jotka on ja pysyy. Vaikka aina ei muistaisikaan panostaa ystävyyteen tarpeeksi. Vaikka ei oltaisi nähty tai edes juteltu aikoihin. Joiden silti tietää pysyvän ystävinä välimatkasta huolimatta. Niin fyysisestä ja kuin henkisestäkin välimatkasta.

Siskot, joihin voi aina luottaa. Ja jotka voivat luottaa.

Suomen kaunis, ihana, puhdas luonto asfaltin keskellä. Järvet, metsät, puut, kukat, metsän pienet eläimet.

IMG_20170623_123023.jpg

Mies, joka mahdollistaa nuo pienet omat karkuretket. Vaikka hän onkin välillä ajattelematon, ruuhkavuosien väsymyksessään töykeä ja hieman liian mukavuudenhaluinen. Silti niin rakas.

Ja tietenkin lapset. Kaksi ihanaa kamalaa rakkauspakkausta, joiden vuoksi noista harvinaisista pienistä retkistä minne vaan ja itseensä on tullut niin tärkeitä.

IMG_20170627_182831.jpg

Lyhyesti sanottuna: tajusin taas kuinka pitäisi lakata tuijottamasta vain suoraan eteensä, ja vilkaista välillä myös kokonaisuutta. 

Elämä osaa olla paskaa, mutta paskana siihen ei ole mikään pakko suhtautua. Niin kliseistä kuin se onkin, täytyisi osata muuttaa asiat joihin ei ole tyytyväinen, ja ne joita ei voi muuttaa, täytyy hyväksyä. Itse valitan asioista aivan liian helposti, tarttumatta kuitenkaan toimeen.

tiistai, 30. toukokuu 2017

Ihan vaan sitä väsynyttä arkea

2017-05-30-14-19-01%5B1%5D.jpg

Vähän laiskan puolesta blogissa. Hiukka haastava kausi lasten kanssa, eikä omaa aikaa nimeksikään. Ei tule käytettyä sitä aikaa koneella. Sen sijaan saatan plärätä puhelimella face kirppareita yms monta tuntia. Köh... Tässäpä siis pientä päivitystä meidän kuulumisiin.

Ollaan kotiuduttu uuteen kotiin. Viihdyn! Edelleen on hylly kasaamatta ja sen takia muutama laatikko siellä täällä. Lisäksi lahjoitukseen meneviä tavaroita monta laatikkoa. Meidän auto on rikki, joten niiden vienti nyt on vähän lykkääntynyt. Mutta muuten on tavarat jo paikoillaan, ja eiköhän tuo hyllykin ihan lähiviikkoina valmistu. 

2017-05-30-14-21-13%5B1%5D.jpg

Olen tutustunut erääseen äitiin tästä läheltä. Hänellä on saman ikäiset lapset kuin meillä, mikä on mukavaa. Ollaan käyty puistossa leikkimässä. Avoimessa päiväkodissakin käytiin, ja se olikin ihan yllättävän kiva. On tarkoitus taas ensi viikolla käydä muksujen kanssa. Yritän sen nyt tavaksi ottaa. Vähän sosiaalista kanssakäymistä meillekin! Ja tytölle kavereita. Kerhohakemuksen täyttäminen olisi myös edessä. Olisi ihan hyvää harjoitusta tulevaa päiväkotia varten. Ja ne ikäisensä leikkikaverit! Voisi tuo neidin puhekin vähän kehittyä. Vaikka eipä silläkään mikään kiire ole.

2017-05-30-14-20-38%5B1%5D.jpg

Raskauskiloja jäljellä "enää" 10kg. Viisi kiloa pudotettu. Hitaasti nämä lähtee! Mutta pääasia että lähtee. Ensin nuo 10kg pois vuoden loppuun mennessä, siitä vielä muutama pikkuhiljaa. Mutta tuo 10 on nyt tavoite. Välillä tahtoo usko loppua kesken. Etenkin kun väsymys vie voimat, eikä jaksa aina iltaisin treenata. 

2017-05-30-14-22-42%5B1%5D.jpg

2017-05-30-14-24-01%5B1%5D.jpg

Ihanaa kun on (oli) lämmintä. Niin helppo lähteä lasten kanssa ulos! Oltiin ne muutama päivä lähes kokonaan ulkona. Ihan vaan tuossa pihalla leikkimässä ja makoilemassa viltin päällä. Niitä kesäkelejä taas odotellessa.

2017-05-30-14-24-49%5B1%5D.jpg

Juhlia kesä täynnä. Muutama onnittelukortti kesän morsiamille.

 

2017-05-30-14-21-59%5B1%5D.jpg

 

Siis mitä ihmettä?! Pääsin käymään kaverin ja siskon kanssa päiväkaljoilla! Noiden tuopillisten jälkeen (joita lipitettiin muuten monta tuntia. Humalasta ei siis tietoakaan, voitte olla huoleti) soitti mies että mennään tivoliin. Oli mukavaa. Niin jutustelu ystävän kanssa, kuin tivolissakin käynti. Esikoisen ensimmäinen tivoli.

Semmosta. 

En tiedä miten kuvista tuli noin jättejä, eikä ole aikaa nyt selvittää. Näättepähän kunnolla!