sunnuntai, 27. elokuu 2017

Olen minä miettinyt, kerran, kahdesti...

tmp_10605-20150715_2049161349993673.jpg

Olen miettinyt eroa. Paljon. Ehkä liian paljon. Ehkä liian vähän. 

Olen myös miettinyt häitä. Omaa kotia. 

Tulevaisuutta.

Mitä MINÄ tahdon. Mitä MINÄ tarvitsen. 

Välillä tuntuu, etten jaksa tätä. En tällä tavalla. En enää tiedä, olenko väsynyt ihan yleisesti tässä vauvavuoden vaiheissa. Vai olenko vain väsynyt meidän parisuhteeseen?

Tiuskitaan toiselle. Pidetään itsestäänselvyytenä. Ei puhuta. Ei kosketa, ei katsota. Mennään vihaisina nukkumaan. Pettyneinä vähintään. Odotetaan enemmän kuin on antaa. Pitäisi venyä enemmän kuin on joustoa.

Ollaan, mutta ei kuitenkaan.

Koti, lapset, mies. 

Minä.

Lapset, totta kai. 

LAPSET.

Minä?

Vielä toistaiseksi en ole uskaltanut ajatella liikaa. Tarpeeksi? Vielä toistaiseksi olen uskonut.. Ei, en uskonut. En minä mitään uskosta tiedä. Toivonut... Ei se toivosta kiinni ole. Tahtonut? Tahtonut uskoa? Tahtonut toivoa? 

Vielä toistaiseksi luotan, että me saadaan asiat sujumaan. Vielä luotan, että kaikki haaveet yhteisestä nimestä ja asuntolainasta ei ole turhia. 

Vielä toistaiseksi laitan kaiken pimenevän syksyn syyksi. Vielä.

Miten pitkään?


tiistai, 22. elokuu 2017

Sairaspäivä n:o 3

20170822_211755.jpg

Viime viikolla alkoi kerho ja käytiinpä avoimessa päiväkodissakin. Ja heti kannettiin joku pöpö kotiin.

Pari viime yötä onkin sitten valvotth sairaita lapsia rauhoitellen, silitellen ja siirrellen parempaan asentoon. Ja eikös se tauti itsellekin tullut. Nyt on molemmat lapset lääkitty, pilkottu valkosipuli sängyn viereen ja pääpuolta kohotettu (vaikka molemmat muksuista niin vilkkaita nukkujia, että lieneekö tuosta apua. Pää on kuitenkin jalkopäässä ihan kohta). Toivotaan, että tänä yönä nukuttaisi paremmin ja huomenna olisi jo terveempää porukkaa talossa. 

Itse lääkitsen itseäni yllä näkyvillä, ja eilisellä got jaksolla.

torstai, 3. elokuu 2017

Kesäloma täynnä rakkautta

2017-08-03-06-15-57.jpg

Pari viikkoa sitten olimme käymässä Mikkelissä ja visulahdessa. Lähdettiin isommalla porukalla, kun vuokrattiin yhteinen leirintämökki kaveriperheen kanssa. He kaksi aikuista ja lapsi 3v + me kaksi aikuista, lapset 2v ja 6kk. Mökissä oli 2 makuuhuonetta, olohuone (jossa levitettävä sohva) ja tupakeittiö. Majoituksen puolesta meille luvattiin tuoda matkasänky vauvalle, mutta se paljastuikin ihan kunnon pinnasängyksi. Lisäksi mökkiin oli tuotu syöttötuoli, aina vain parempi!

Oli hauska reissu, mitä nyt lasten kanssa meinasi mennä hermo. Mutta milloinkas niiden kanssa ei turhautuisi? Kaksi pientä viisasta ja uhmakasta päätä lyöty yhteen = tuplamäärä ongelmia.

IMG_20170730_210748.jpg

Viime viikonloppuna sitten oltiin siskon luona. Lauantaina oli ystäväni häät siinä lähellä, joten lähdettiin jo perjantaina siskon tykö. Ja koska oltiin jo hyvissä ajoin liikkeellä, ehdittiin käydä iltasella uimassakin. Tai lähinnä uittamassa lapsia. Lämmin vesi ja aurinkoinen ilta. Ei valittamista!

Sisko yllätti meidät ja tarjoutui katsomaan lapsia lauantai-illan, joten päästiin miehen kanssa kahdestaan juhlimaan avioparia. Lapset oli kirkossa mukana, mutta esikoinen päätti että käytävällä onkin paljon kivempi juosta, kuin istua penkissä hiljaa. Joten mies poistui lasten kanssa ulos. Minä jäin kirkkoon itkemään rakkaiden ystävien puolesta ♡ 

Niin kaunis morsian! Niin kauniit häät!

IMG_20170730_210606.jpg

IMG_20170729_171234.jpg

2017-08-03-06-18-25.jpg

Vaikka hauskaa olikin, lähdimme miehen kanssa jo n.23.30 takaisin siskon luo. Aikainen herätys tiedossa. Ikävä kyllä lapset ei paljon katso, onko vanhemmat olleet menossa vai ei.

Ainut mikä omaa juhlan viettoa hieman häiritsi oli, ettei minulla ollut kunnolla istuvia vaatteita. Kuvittelin olevani kesän lopussa jo paljon paremmassa kunnossa kuin näin todellisuudessa olenkaan. Mutta eipä siimä tullut pahemmin murehdittua tursuavia makkaroita. Paitsi hameen vyötärön kaivautuessa ihoon...

(Enimmäkseen) hieno kesä ollut täynnä kaikkea hauskaa, mutta kyllä odotan jo syksyä! Alkaa rauhoittuminen. 

Ja vihdoin se laihdutus ja treenaaminen, ihan toden teolla.

sunnuntai, 16. heinäkuu 2017

Vieläkö on kesää jäljellä?

IMG_20170710_172210-1.jpg

Viime aikoina ollaan nautittu kesäisistä päivistä, ja ei niin kesäisistä päivistä. Yritetty nauttia päivistä kuitenkin! Vaihtelevalla menestyksellä.

Esikoinen on ihan mahdoton! Ei ota kuuleviin korviinsa mitään, mitä sanon. Päivä alkaa itkulla ja huudolla, ja päivä päättyy itkuun ja huutoon. Väsyneenä olen vajonnut sille samalle tasolle, ja vain korottanut ääntäni sen saman asian toistamiseen. "Se on vain vaihe", on lempilauseeni nykyään.

Vaikka tuo neiti osaakin olla...kröhöm...haastava, on se pieni ihana kumminkin. Jatkuvasti saa hämmästyä, miten paljon uutta onkaan oppinut. Kuten juksaamisen, jekuttamisen ja pahojen tekemisen. 

Pikkuveli on tärkeä, ja todella tärkeä on tyttö pikkuveljellekin. Vaikka riitaa tulee (jo nyt!) leluista, on ihana katsoa kuinka pojan  ilme kirkastuu aina siskon tullessa. Ja kuinka tyttö pitää huolta pikkuveljestä. Itkuhan siinä meinaa aina välillä päästä.

Raskastahan tämä tahtoo näiden kahden pakkauksen kanssa olla, mutta ei sitä enää osaa kuvitella elämäänsä ilman näitä.

IMG_20170716_194619.jpg.

Jotta ei ihan mahdottomaksi elämä menisi ja itse vain hautautuisi kotiin ilman seuraa, ollaan käyty ahkerasti puistossa uusien kavereiden kanssa. Tutustuin Momzie-sovelluksen kautta erääseen naiseen tästä läheltä. Hänellä on samanikäiset lapset kuin meillä, joten alkuun juttua riitti lähinnä lapsista. Mutta omasta puolestani voin sanoa viihtyväni seurassa muutenkin. On oikeasti kiva saada uusia kavereita. Varsinkin näin aikuisena tutustuminen on hyvin vaikeaa. Ja kiva, kun on lapsilekin seuraa. Minä viihdyn ja lapset viihtyy. Voisiko olla paremmin? 

Viikonloppuna sain muutakin seuraa, kun pikkusisko oli meillä kylässä viikonlopun! Mies oli omilla menoillaan koko viikonlopun, joten seura kelpasi! En tiedä mitä mieltä sisko viikonlopusta oli, mutta minulla oli kivaa. Kovin rentouttavaahan meillä vierailu ei koskaan ole...

Itse sain kuitenkin aamulla nukkua (kun puoliksi pakotin siskon ylös valtaamalla hänen petipaikkansa sohvalla) kun lapset leikkivät tädin kanssa. Ehdin kiinnittää enemmän huomiota poikaan, kun neiti ei ollut niin kiinni minussa. En kyllä juuri mihinkään kelvannut, koska "täti leikkii", "täti värittää", "täti auttaa", "täti lukee". Ja "Äiti pois!" aina kun yritin osallistua. No, en valita! Kivahan se on, etteivät vierasta.

Tosin tyttö jo laittoi hajonneen ilmapallonsa tädin syyksi. Itsepäisesti intti, että täti rikkoi. Näinköhän on?

 

IMG_20170716_194711.jpg

 Meillä lähdettiin liikkeelle! Vielä on hidasta ja hassua pojun meno, mutta kovasti yrittää. Siitä se kohta vipeltää nopeammin kuin perään ehtii!

Sellaista tähän viikkoon! Ensi viikonloppuna meidät voikin löytää Visulahdesta!

sunnuntai, 9. heinäkuu 2017

Mikä kesä!

Tämä kesä on täynnä kaikkea.

 

Synttäreitä.

Valmistujaisia.

Rippijuhlia.

Häitä.

Eroja.

Vauvauutisia.

Nimenvaihtoja.

Muuttoja.

Uusia työpaikkoja.

Irtisanomisia.

Taidenäyttelyitä.

Mahtavia työprojekteja ja yhteistöitä.

Hylkäämisiä.

Opiskelupaikkoja.

Sairauksia.

Hautajaisia.

 

Ja minä olen ihan poikki! Vaikka mikään edellä mainituista ei koske minua.