tiistai, 27. kesäkuu 2017

Pieni karkuretki itseensä

IMG_20170627_174630.jpg

Viime aikoina olen ollut kauhea stressipakkaus. Koko ajan levoton, virittynyt, väsynyt, kiukkuinen... Kyllä te tiedätte.

Tänään pääsin päivän kiukkuisinta aikaa pakoon lenkille. Yksin. Mitä luksusta! Teki niin hyvää olla pienen hetken ihan yksin ajatustensa kanssa ja pitkästä aikaa kuunnella, oikeasti kuunnella! musiikkia. Muutakin kuin Pipsa-possun tunnaria...

Älkää käsittäkö väärin! Antaisin vaikka jokaisen palan itsestäni, jotta lapsilla olisi hyvä olla. Välillä pieni hengähdystauko tekee kuitenkin hyvää. Kun saa ajatella ihan rauhassa.

Siinä kävellessä sitä taas huomasi, miten paljon on asioita, joita ei muista arjen kiireen ja kaaoksen keskellä arvostaa tarpeeksi. Elämäänsä pitää helposti tylsänä ja huonona, riittämättömänä. Vaikka olisi kaikkea ihan riittävästi ja enemmän!

On ystäviä, jotka on ja pysyy. Vaikka aina ei muistaisikaan panostaa ystävyyteen tarpeeksi. Vaikka ei oltaisi nähty tai edes juteltu aikoihin. Joiden silti tietää pysyvän ystävinä välimatkasta huolimatta. Niin fyysisestä ja kuin henkisestäkin välimatkasta.

Siskot, joihin voi aina luottaa. Ja jotka voivat luottaa.

Suomen kaunis, ihana, puhdas luonto asfaltin keskellä. Järvet, metsät, puut, kukat, metsän pienet eläimet.

IMG_20170623_123023.jpg

Mies, joka mahdollistaa nuo pienet omat karkuretket. Vaikka hän onkin välillä ajattelematon, ruuhkavuosien väsymyksessään töykeä ja hieman liian mukavuudenhaluinen. Silti niin rakas.

Ja tietenkin lapset. Kaksi ihanaa kamalaa rakkauspakkausta, joiden vuoksi noista harvinaisista pienistä retkistä minne vaan ja itseensä on tullut niin tärkeitä.

IMG_20170627_182831.jpg

Lyhyesti sanottuna: tajusin taas kuinka pitäisi lakata tuijottamasta vain suoraan eteensä, ja vilkaista välillä myös kokonaisuutta. 

Elämä osaa olla paskaa, mutta paskana siihen ei ole mikään pakko suhtautua. Niin kliseistä kuin se onkin, täytyisi osata muuttaa asiat joihin ei ole tyytyväinen, ja ne joita ei voi muuttaa, täytyy hyväksyä. Itse valitan asioista aivan liian helposti, tarttumatta kuitenkaan toimeen.

tiistai, 30. toukokuu 2017

Ihan vaan sitä väsynyttä arkea

2017-05-30-14-19-01%5B1%5D.jpg

Vähän laiskan puolesta blogissa. Hiukka haastava kausi lasten kanssa, eikä omaa aikaa nimeksikään. Ei tule käytettyä sitä aikaa koneella. Sen sijaan saatan plärätä puhelimella face kirppareita yms monta tuntia. Köh... Tässäpä siis pientä päivitystä meidän kuulumisiin.

Ollaan kotiuduttu uuteen kotiin. Viihdyn! Edelleen on hylly kasaamatta ja sen takia muutama laatikko siellä täällä. Lisäksi lahjoitukseen meneviä tavaroita monta laatikkoa. Meidän auto on rikki, joten niiden vienti nyt on vähän lykkääntynyt. Mutta muuten on tavarat jo paikoillaan, ja eiköhän tuo hyllykin ihan lähiviikkoina valmistu. 

2017-05-30-14-21-13%5B1%5D.jpg

Olen tutustunut erääseen äitiin tästä läheltä. Hänellä on saman ikäiset lapset kuin meillä, mikä on mukavaa. Ollaan käyty puistossa leikkimässä. Avoimessa päiväkodissakin käytiin, ja se olikin ihan yllättävän kiva. On tarkoitus taas ensi viikolla käydä muksujen kanssa. Yritän sen nyt tavaksi ottaa. Vähän sosiaalista kanssakäymistä meillekin! Ja tytölle kavereita. Kerhohakemuksen täyttäminen olisi myös edessä. Olisi ihan hyvää harjoitusta tulevaa päiväkotia varten. Ja ne ikäisensä leikkikaverit! Voisi tuo neidin puhekin vähän kehittyä. Vaikka eipä silläkään mikään kiire ole.

2017-05-30-14-20-38%5B1%5D.jpg

Raskauskiloja jäljellä "enää" 10kg. Viisi kiloa pudotettu. Hitaasti nämä lähtee! Mutta pääasia että lähtee. Ensin nuo 10kg pois vuoden loppuun mennessä, siitä vielä muutama pikkuhiljaa. Mutta tuo 10 on nyt tavoite. Välillä tahtoo usko loppua kesken. Etenkin kun väsymys vie voimat, eikä jaksa aina iltaisin treenata. 

2017-05-30-14-22-42%5B1%5D.jpg

2017-05-30-14-24-01%5B1%5D.jpg

Ihanaa kun on (oli) lämmintä. Niin helppo lähteä lasten kanssa ulos! Oltiin ne muutama päivä lähes kokonaan ulkona. Ihan vaan tuossa pihalla leikkimässä ja makoilemassa viltin päällä. Niitä kesäkelejä taas odotellessa.

2017-05-30-14-24-49%5B1%5D.jpg

Juhlia kesä täynnä. Muutama onnittelukortti kesän morsiamille.

 

2017-05-30-14-21-59%5B1%5D.jpg

 

Siis mitä ihmettä?! Pääsin käymään kaverin ja siskon kanssa päiväkaljoilla! Noiden tuopillisten jälkeen (joita lipitettiin muuten monta tuntia. Humalasta ei siis tietoakaan, voitte olla huoleti) soitti mies että mennään tivoliin. Oli mukavaa. Niin jutustelu ystävän kanssa, kuin tivolissakin käynti. Esikoisen ensimmäinen tivoli.

Semmosta. 

En tiedä miten kuvista tuli noin jättejä, eikä ole aikaa nyt selvittää. Näättepähän kunnolla!

sunnuntai, 14. toukokuu 2017

Hiekkalaatikon reunalla

Hiekkalaatikon reunalla

Leikkiviä lapsia, tomuisia lapsia, nauravia lapsia.

Hiekkalaatikon reunalla

Väsyneitä äitejä, puolihuolimattomia leikkejä, särkyneitä hiekkakakkuja.

Jaettuja salaisuuksia, vain äitien omia.

Kaikille näkyviä valheita.

Hiekkalaatikon reunalla

Parisuhteen koeaikoja, loppuunpalamista, rakkaudenkaipuuta.

Kaksinverroin murhetta.

Hiekkalaatikon reunalla

Tarve tulla hyväksytyksi, arvostetuksi, kosketetuksi, kuulluksi.

Sanoja sanojen perään.

Siinä hiekkalaatikon reunalla,

Terapiaa ja hiekkakakkuja.

sunnuntai, 23. huhtikuu 2017

Ja takaisin täällä, jälleen.

On olemassa kaksi minää.

Minä, joka huolehtii muista ja itkee salaa suihkussa. Joka rakastaa olla kotona ja nauttii hiljaisuudesta. Joka usein on hiljaa ja hymyilee. Joka ei tiedä mitään kauniimpaa, kuin oman lapsen hymy. 

Sitten on Minä, joka tahtoo juoda liikaa, heilua holtittomasti ja karjua ääneen. Joka tahtoo tanssia pikkutunneille, suudella tuntematonta ja juosta laiturilta alasti järveen.

Näillä sanoilla aloitin blogin melkein kaksi vuotta sitten tässä samassa osoitteessa, Ja pienien tietoteknisten ongelmien jälkeen päädyin tänne taas! Kiitos siitä kuuluu tuolle kaksi vuotiaalle, joka onnistui poistamaan uuden blogini. Kyllä, kokonaan, lopullisesti. Älkää kysykö, kuinka hän siihen pystyi. 

Joka tapauksessa nuo sanat pätee edelleen. 

Niillä onkin hyvä aloittaa taas.

 

sunnuntai, 4. syyskuu 2016

Muutoksia

Hakee... Hakee... Hakee...

En tiedä olette huomanneet, mutta tästä kirjoittelusta on tullut niin kovin väkinäistä.

Varmaan vähän vaikea olla huomaamatta, jos jokaisen postauksen alussa kirjoitan kuinka on kirjoittelu taas jäänyt. Heh.

Mutta siis niin joo! Tässä on meillä ollut kaikenlaista uutta ja ihmeellistä, ja on tuolla korvienkin välissä on tehty paljon töitä. Vähän pakostakin kun iso muutos tulossa.

Nyt on uusi koti ja uudet kuviot. Ja sen kunniaksi uusi blogi!

Samat huonot jutut jatkuu täällä http://enemmankuinihanhyva.blogspot.fi/, mutta puhtaalta pöydältä. Koska enää en ole takalukossa, kykenemätön käyttäytymään luontevasti tai ilmaisemaan itseään hämmennyksen, pelon tms. takia.


Rakkaudella M