tmp_10605-20150715_2049161349993673.jpg






On olemassa kaksi Minää.

Minä, joka huolehtii muista ja itkee salaa suihkussa. Joka rakastaa olla kotona ja nauttii hiljaisuudesta. Joka usein on hiljaa ja hymyilee. Joka ei tiedä mitään kauniimpaa, kuin oman lapsen hymy.

Sitten on Minä, joka tahtoo juoda liikaa, heilua holtittomasti ja karjua ääneen. Joka tahtoo tanssia pikkutunneille, suudella tuntematonta ja juosta laiturilta alasti järveen.

Täältä ruudun takaa kirjoittelee 23-vuotias naisenalku kerrostalo kaksiossa. Vieressä häärää avomies ja kohta 5kk esikoistyttö nukkuu omassa sängyssään yöunia. Kohta puolivuotta vauva-arkea kulunut ja edelleen yritän opetella tasapainottamaan elämääni (mitä elämää? Joku voisi kysyä) kaiken tärkeän välillä. Haaveilen vuorotellen sisustamisesta, vuorotellen tatuoinneista, mutta kumpaankaan en saa tartuttua. Yritän mahduttaa johonkin väliin piirrustusharrastukseni ylläpitämistä, välillä taas tartun hyllystä kirjaan, joka usein jää lukematta. Koska en muka ehdi. Sitten olisi vielä käsityöt, ikuinen laihdutusprojekti ja kai sitä parisuhdettakin täytyisi ehtiä hoitamaan. Mutta kun ei ole aikaa, koska vauva.

Jotenkin sitä aikaa tuntuu aina löytyvän kuitenkin facebookille, laihdutusfoorumeille ja nyt tälle blogille.

Tärkeysjärjestys kunnossa?

Tervetuloa siis seuraamaan tämän positiivisen, mutta melankolisuuteen taipuvaisen (onko tuossa nyt mitään järkeä?) mimmin matkaa, ihan vaan tylsästi arjen keskellä.                                                                                                                          

Rakkaudella M