Sen tarkempiin yksityiskohtiin menemättä, miehet ärsyttää niin maan perkeleesti välillä! Ja varsinkin tuo yksi tietty mies. Tuntuu, ettei miehen käytöksestä saisi valittaa ollenkaan. Jos mies jättää pyykit sohvannurkkaan, ei saa valittaa. Jos mies ei pyyhi leivänmuruja pöydältä, ei saa valittaa. Jos mies on puhelin kourassa koko illan, ei saa valittaa. Jos mies ei pese pyykkiä kun kone tursuaa jo yli, ei saa valittaa. Jos vastuu lapsen syötöistö, pesuista, vaatteista, ihonhoidosta, nukuttamisesta ja neuvoloista jää itselle, ei saa valittaa.

Kaiken kaikkiaan; jos mies ei juo, lyö tai petä, ei saa valittaa.

Jos kerrot ärsytyksestä toiselle naiselle, tämä vastaa; "ne on nuo miehet semmosia".

Mikä oikeus miehellä on olla ajattelematon, vain koska on mies?

Voin olla kauhea pirttihirmu, mutta kyllä minä odotan aikuiselta mieheltä aikuisen ihmisen käytöstä. Aikuinen osaa siivota jälkensä. Aikuinen osaa pestä vaatetta kun puhtaat ovat vähissä. Aikuinen ymmärtää laittaa puhelimen pois. Isä osaa ennakoida kellosta vauvansa seuraavan ruoka-ajan.

Ihana mieshän minulla on, älkää muuta kuvitelko. Pitää minua vieläkin seksikkäänä raskauden runtelemassa kehossani ja imetyksen kokeneine tisseineni. Muistaa vähintään joka ilta kertoa rakastavansa minua. Ja mikä tärkeintä, jumaloi tytärtämme. Aina se ei kuitenkaan riitä.

Ehkä minä odotan liikaa. Eihän mies mikään ajatuksenlukija sentään ole. Enkä minä ole hyvä puhumaan. Ja jos puhunkin, mies sulkeutuu varmasti heti. Tosin voi johtua siitä, etten osaa puhua oikein. Alan syyttelemään ja heittäydyn uhriksi. "Aina sinä" "Miksi minä"

Pistetään kaksi tällaista luupäätä yhteen, mitäpä muutakaan sitä voisi odottaa. Huoh. Iso huoh.

 

Rakkaudella M