Viime kerrasta on taas vierätänyt melkein viikko. Mihin tämä aika kuluu? Ihan salaa jonnekin karannut. Kirjoitellaanpa siis senkin edestä! ;)

Perjantaina tosiaan juhlittiin miehen syntymäpäiviä. Päivä kului todella nopeasti! Pitkä lenkki, pitkä suihku, siivoamista... Sitten tuli ystäväni, ja koska viime kerrasta on aikaa, riitti meillä asiaa. Kaveri toi miehelle syntymäpäivälahjaksi Inside Out elokuvan ja pörröiset sukat. Minulle muuten vain lahjana ruusuja. Punaisia, niitä lempikukkiani.

20151203_144356.jpg

Kavereita tuli enemmän, booli tehtiin pöydälle, pelattiin, juteltiin, naurettiin... Juotiin. Illalla sitten baariin. Käytiin ensin tuo meidän pikku paikallinen tsekkaamassa ja sieltä ensimmäiset juhlijat jo tulivat meille nukkumaan. Tai nukkumaan ja nukkumaan...

Miehen ja parin kaverin kanssa jatkettiin kaupunkiin ja kyllähän siellä vierähti pikkutunneille asti. Miehen kanssa tultiin kotiin sitten pitserian kauttaa ja murusteltiin sänkyyn ja unille! Ja aamulla yhdeksän aikaan ei enää uni maittanut ja oli noustava. Ainut jälkioire oli kauhea väsymys ja vetämättömyys. Tai no pieni morkkis koputti takaraivossa. Aina minulla on, vaikka en edes yhtä enempää ottaisi tai tekisi mitään mikä kaduttaa. Liittyy ehkä asumiseen alkoholistin kanssa... Mutta ei siitä sen enempää! Jokaisella on paskat lapsuuden kokemuksensa. Sitä pitää vain lakata säälimästä itseään ja päästettävä irti.

Se siitä. Katsottiin Inside Out ja sehän oli ihan passeli siihen aamuun ;) Neljästään maattiin olohuoneessa ja nukuttiin (tai yritettiin) ja naurettiin. Oman kaverini kanssa käytiin kaupungilla kiinalaisessa syömässä, mutta ei jaksetukaan kierrellä sen enempää ja tultiin heti kotiin.

Kauhea ikävä tyttöä viikonloppuna tietenkin tuli ja sunnuntaina oli ihana saada neiti kotiin. Illalla kyllä meinasi jo paskamutsisyndrooma iskeä kun neiti ei meinannut nukkua. Mutta mieli on jo paljon parempi sen suhteen. Tähän päivään asti olin myös varsinaisen roskakuilu ja mätin vain kaikkea minkä käsiini sain. Ja sen vuoksi onkin ollut nyt itsetunto vähän maassa. Kun ei saa itseään liikkeelle ja itkettää vaan kun ei jaksaisi enää olla läski.

Tänään kävin kuitenkin lenkillä ja voi että mikä fiilis! Väsyttää, paleltaa, mutta oli niin mukava kävellä vaan kaikessa rauhassa. Tyttökin nukahti aika pian rattaisiin ja tulikin kierrettyä pidempi lenkki, että saa pieni nukkua.

20151203_135243.jpg

Päivää piristi myös se, että paketti saapui kotiovelle ja sain puhelimeeni uudet kuoret. Jee! Nyt tämä puhelin on minun eikä enää miehen. Kyseessä siis miehen vanha puhelin. Sillä oli tässä semmoiset mustat tylsät kuoret ja minusta tuntui että miehen puhelinta käytän. Jännä miten näinkin pieni asia vaikuttaa. Olen ehkä vähän yksinkertainen ihminen... Mutta yksinkertaisella on yksinkertaisemmat ilot, joten niitä on helpompi löytää.

20151203_144550.jpg

Tämän lisäksi olen puuhaillut puikkojen parissa, yllätys yllätys. Joulu lähenee ja keskeneräisiä tekeleitä on paljon. Mutta ne näätte sitten lähempänä joulua ;)


Rakkaudella M