Tahdon vauvan.

Siinäpä se olisi ihan lyhyesti.

Mutta avataas vähän.

Viikonloppuna ja alkuviikosta jännättiin meikän menkkoja. Ei ole terveystiedon oppi mennyt perille ei. Pysykää lapset koulussa. Niih.

No ne kuitenkin sitten alkoi. Huh mikä helpotus! Ei toista vauvaa vielä, luojalle kiitos! Voin jatkaa tätä laihdutusurakkaani (joka ei koskaan pääty) ja keskittyä vain tuohon yhteen lapseen ja nukkua ehkä vielä joskus.

Sitten helpotus muuttui pikkuhiljaa saman päivän aikaan pettymykseksi, ja iltaan mennessä vauvakuumeilin taas niin kovasti etten meinannut saada unta. Teki mieli lähteä keskellä yötä penkomaan varastosta ne kaikkein pienimmät vaatteet hypisteltäviksi.

Miehelle sitten sängyssä sanoin, että minulla on taas vauvakuume. Tytön ollessa joku puolivuotias aloin haaveilla jo seuraavasta. Jollain aikaa se vähän laantui kun tyttö ei nukkunut ja olin niin väsynyt. Vaan se on täällä taas! Mies sitten myönsi, että hälläkin vähän. Suora lainaus: "Olisi ihan mielenkiinnosta kiva jos olisi toinenkin vauva". Nauroin tuolle sanavalinnalle. Ihan kuin sen nyt voisi tehdä "ihan mielenkiinnosta", kokeilla millaista on ja palauttaa, kun ei tää nyt olluka meidän juttu.

Mutta kun haluan... Olisihan se ihana jos olisi pikkusisko tai -veli tuolle pöpölle.

Juteltiin asiasta ja sovittiin, että odotellaan nyt kesään ensin. Katsotaan miten asiat on silloin. Pääsikö mies kouluun ja mitä minulla on mielessä töihinpaluun suhteen.

Katsoo nyt olenko päässyt siihen mennessä liikakiloistani eroon ja miten hyvin neiti antaa mamman silloin nukkua. Raaskiiko sitä luopua kropasta ja etenkin yöunista ;)

 

Rakkaudella M