Huono päivä.

Kunhan vain on.

Väsyttää, kyllästyttää, tylsistyttää, kehtuuttaa. Kaikki. Ja ei mikään.

Mies sai asioitaan selvitettyä ja hiukan eteenpäin. Se on hyvä, totta kai. Askeleen lähempänä työllistymistä. Pääsee päiviksi pois kotoa ja on joku suunnitelma. Mies ei todellakaan viihdy pitkiä aikoja kotona koko päiväisesti ja hänestä tulee jotenkin apattiinen eikä hän saa tehtyä mitään täällä kotona. Ja se raivostuttaa minua. Vielä enemmän minua raivostuttaa, kun minusta tulee samanlainen. Se asenne tarttuu.

Mutta huonoa tässä on se, että me ei muutetakaan. Olen jo mielessäni suunnitellut kaiken ja ah ja voi kuinka ihanaa ja idyllistä se olisi! Pienempi paikkakunta oli suunnitelmissa ja mitä nyt asuntoja jo vilkuiltiin, vuokrataso hyvinkin kohtuullinen. Saunallinen kolmio tämän kaksion hinnalla. Mutta kun asiat nyt kehittyykin tähän suuntaan, emme muuta. Asumme siis tässä. Meillä ei ole varaa muuttaa kolmioon tämän kaupingin vuokrilla. Kahdella pienituloisella.

Huomasin tämän tulevan kylläkin jo muutama päivä sitten. Ajettiin kotiinpäin ja kysyin mieheltä, mitä mieltä hän on siitä muuttamisesta nyt, kun ajatusta on kypsytelty vähän aikaa. Hän sanoi, että kyllähän se maisenmaihdos olisi tervetullut. Kunhan sitten muutaman vuoden päästä muutetaan takaisin.

Siinä vaiheessa sanoin, että ei meidän kannata sitten muuttaa ollenkaan. Minä nimittäin etsin jos en loppuelämän, niin ainakin pitkäaikaista kotia. Jossa voitaisiin asua monta vuotta. En halua olla heti muuttamassa uudelleen.

Eli tosiaan, tänne jäätiin.

Olen päivän yrittänyt keksiä miten itseäni piristäisin ja mistä sen niin kovasti kaipaamani vaihtelun löytäisin. En keksinyt. Jospa huomenna? Toivotaan, että pikkuneiti saisi nukuttua tänä yönä. Voisi huominen olla kaikinpuolin parempi.

 

 

 

Rakkaudella M