Motivaatio ollut taas ihan hukassa. Vähän kaikkeen. Kauhea väsymys päällä. Ihan. Koko. Ajan! Pikkupomolla joku valvomiskausi, enkä keksi mistä johtuu. Tulisiko liikkuminen taas uniin? Opettelee kävelemään ja koko ajan pitäisi käsistä pitää ja kävellyttää ympäri asuntoa. Vihdoin alkaa myös hoksata miten sohvalta tai sängyltä laskeudutaan. Toki pitää olla vieressä vahtimassa ja usein myös kääntämässä jalat ensin, mutta aika hallitusti tyttö alkaa jo alas tulla. Jospa unetkin tässä pikkuhiljaa rauhottuisivat.

No, tänään oli kaveri laittanut itsestään facebookkiin kuvan shortseissa. Kenties lukeekin tätä tekstiä, joten terveiset että mahtava saavutus! ♡ On pudottanut painoa huiman määrän! Jotain 30 kiloa ainakin, veikkaisin minä. Mikä mimmi!

Sain siitä kuvasta kunnon motivaatiopiikin! Kauhea hinku päästä liikkeelle ja saada tuloksia. Kesälle on suuria suunnitelmia, joten olisi kiva olla paremmassa kunnossa. Vielä kolmisen kiloa ja olisi vihdoin se kymppi täynnä! Siitä vielä joku viitisen kiloa niin olisi jees. Hitaastihan tämä on mennyt ja välillä tahtoo lyödä hanskat tiskiin. Ja niin monesti teenkin. Vaan syytän valvomista ja univajetta! Tärkeintä olisi nyt mennä askel kerrallaan. Oppia aktiivisempi elämäntapa.

Ja juuri sen aktiivisen elämäntavan vuoksi yritän muistuttaa itselleni, etten vetäisi heti överiksi. Siihen tämä yleensä kaatuu. Mennään kaksi viikkoa ihan täysillä ja seuraavat kolme viikkoa vedetään läskiksi. Nyt etenen maltilla. Lisään liikuntaa järjellisissä määrin, ja nimenomaan sellaista josta nautin. Syön järkevästi, en vain pieniä määriä. Opettelen elämään ilman herkkuja, mutta jos niitä syön, en pode huonoa omaatuntoa. Opettelen terveen suhtautumisen herkutteluun. Ja se hoikka ja terve kroppa saa tulla siinä sivussa ;)

Vertailin netistä kaupungin saleja ja mietin, josko sitä saisi kitistettyä sen rahan jostain. Mutta juuri niiden suunnitelmien vuoksi mietityttää, kannattaako. Kesä on kuitenkin pian, ja jos sitten joutuu jo irtisanomaan sen jäsenyyden... Parhaat tarjoukset kun yleensä on niitä määräaikaisuuksia. Jos sitä ihan kotosalla yrittäisi.

Mutta tosiaan, paljon kaikkea kivaa mielessä! En aio enää synkistellä kun elämä on tylsää ja saamatonta, vaan päätin tehdä siitä ihanaa. Myös niistä tavallisista arkipäivistä, jolloin ollaan ihan vain kotona ja tehdään kotitöitä.

Koska elämä nyt vain on ihanaa, eikä sitä pidä tuhlata oman ulkonäkönsä tai rahatilanteensa kurjisteluun. Jälkimmäinen tietysti on iso asia ihan siinä tavallisessa arjessa. Mutta positiivisella asenteella ja kekseliäisyydellä pääsee jo pitkälle.

Ja koska kevät saapuu ja aurinko paistaa, sitä positiivisuuttahan riittää!

20160316_125506.jpg

 

Rakkaudella M