Kirjoitin tänne jo tekstin hiustenvärjäilystä, mutta jätin sen luonnokseksi odottamaan. Ja sitten tulikin taas muuta. Joten se on tiedossa sitten myöhemmin. Aika radikaali muutos tämän mamman tukkaan kyllä tuli!

Mutta tosiaan. Torstaina alkoi tytöllä vatsatauti. Vatsa ihan vetelänä yyh. Päivällä omakin olo meni huonoksi ja odotin vain koko päivän, milloin mies tulee kotiin. Kun se hetki vihdoin koitti, tulikin mies valittaen omaa oloaan. Mitä illemmaksi päivä kääntyi, sitä pahempi olo meille tuli. Ja yö sitten juostiin vessassa sekä minä että mies.

On aika karmeeta olla vatsataudissa koko perhe yhtä aikaa. Ja jotenkin "yllättäen" se kääntyi niin, että minä huolehdin kaikista. Samalla kun yritän olla tyhjentämättä vatsani sisältöä jokaisella vaipan vaihdolla. Siinä mielessäni vannoin, että tuon miehen kanssa en enää yhden ainutta lasta tee. Saa tässä olla meidän perhe kokonaisuudessaan nyt. Tähän rumbaan en enää ala. Jossain vaiheessa, tytön oksennusta pöydältä, syöttötuolista ja lattialalta siivotessani, menikin hermo. Käskin miehen mennä pois tieltä ja olohuoneeseen makaamaan. Koska hänestä ei ole mitään hyötyä siinä. Sanoin, että tajuan kyllä että on heikko olo. Sanoin myös, että jos minulla on heikko olo ja oksetus tai kuumetta, sillä ei ole mitään perkeleen väliä. Mutta jos hällä on kuumetta tai vatsatauti, koko maailma kaatuu!

Tuon sanomista en kadu. Koska miesflunssa on vakava asia! Ainakin kovasti siltä näytää..

Siinä sitten toissayönä nukuttiin kaikki kolme meidän sängyssä. Pidettiin miehen kanssa käsistä kiinni lapsen jalkopäädyssä. Sillä hetkellä olin onnellinen.

Okei, vatsassa velloi, huoneessa haisi oksennus ja tytön rupsut aivan kauhealta. Mutta siinä me oltiin, kaikki kolme. Tyttö nukkui ja kohta mekin. Sen pienen hetken kun vain oltiin. Ilman juoksemista ja vaipanvaihtoa. Sillä hetkellä tuntui, että kyllä me tästä selvitään.

Ja eiköhän me selvitä. Minä jo melkein terve, mies ja tyttö kärsii edelleen jonkinverran vatsavaivoista. Ruoka alkaa neidille kuitenkin maistua, vaikka puuroa en uskallakaan tarjota vielä hetkeen. Appelsiinimehuakin tarjotiin tautiselle. Vaikka kuinka olin sitä mieltä, että meidän tyttöä ei opeteta mehua juomaan! Vaan kummasti se mieli muuttuu kun katsoo pienen kärsivän.

Tästä tämä kuitenkin parempaan muuttuu. Melkein koko viime yön tyttö nukkui jo omassa sängyssään. Nyt protestoi päiväunia kun eilen sai nukkua patjalla vieressä. Vaan onhan tässä pikkuhiljaa siirryttävä normaaliin elämään :)


Rakkaudella M