tmp_21701-20160402_214122-1469381548.jpg


Arvaatteko, mitä mieli halajaa?

Sisko toi meidän nurkkiin toiselle siskolle meneviä lehtiä (joista muuten aion ottaa osan omaan talteen) ja niitä on tämä ilta selailtu. Tää mamma tahtoooooo!

Mutta ah ja voi, se ikuisuusongelma: raha.

Tahdon tatuoinnin, mutta enemmän tahdon lastenhuoneen, ja vielä enemmän tarvitsemne kesärenkaat. Eli saa edelleen odottaa seuraava tatuointi. Jonka piti tulla reiteen, sen jälkeen selkään, vaan nyt ensimmäiseksi taitaa kiilata siskojen kanssa suunniteltu tatuointi. Jonka toivottavasti saamme ennen kesää. Vaan aikahan sen näyttää.

Miljoona ideaa, niin monta hyvää artistia, niin vähän rahaa.

Nykyisin kehoani koristaa kolme kuvaa. Ensimmäisen kuvan otin kyynärvarteen kun täytin 18. Äiti oli kovasti tatuointia vastaan, mutta yllätti synttäreinä kummini kanssa hommatulla lahkakortilla. Kiitos! Tatuointi on muuten itse piirtämäni, jota ei ylpeydekseni tarvinnut juurikaan muokata käteen sopivaksi. Tatuoija oli todella mukava ja siihenhän jäi koukkuun.

Toisen kuvan otin niskaan, n. 5cm korkean horokooppimerkin. Sen teki harrastetatuoija, kaverin kaveri. Luotin kun kaverikin luotti. No jaa. Ihan ok kuva, en kadu. Mutta ehkä en enää tuntemattomalle harrastelijalle mene.

Kolmas on kuva on ensimmäisen ohella varmaan tärkein kaikista. Ei, kyllä se on tärkeämpi. Pienen tyttöni kädenjälki ja nimi. Jälki on otettu tytön ollessa noin 3kk ja voi miten pieni voikaan olla! Tatuoija onnistui täydellisesti. Itseltäni kuva löytyy oikeasta sisänilkasta, miehellä vasemmasta rinnasta. Seuraavalle lapselle jätettiin miehen rintaan tilaa, minulla on toinen jalka vapaana :)

Muutama kuva siis jo löytyy. Mutta lisää on saatava. Lisäksi haaveena ja pakko saada listalla on omat tatuointivehkeet. Kunhan lapsi/lapset sen verran kasvaa, että on aikaa panostaa siihen kunnolla. Harjoitella, harjoitella, harjoitella. Ja hyvin kauan aion todellakin harjoitella ennen kenenkään ihon sorkkimista. Vaikka onhan niitä asiakkaitakin lähipiiristä jo jonossa asti. Vaan sen aika on todellakin vasta sitten, kun siihen on todella aikaa.

Nykyisin tule edes piirrettyä mitään. Päivällä ei ehdi ja illalla ei jaksa. Jos se kipinä taas pian löytyisi :)


Rakkaudella M