Viime päivät ovat menneet kauhean väsymyksen ja pahoinvoinnin kourissa. Kaikki minkä alas saan, on vielä toistaiseksi pysynyt sisällä. Mutta koko ajan etoo. Tätä on nyt jatkunut viikon. Saisi mennä pian ohi, jaksaisi taas paremmin. Kotityöt on jääneet huonolle tolalle ja tyttö katsoo ihan liikaa lastenohjelmia, koska en jaksa muuten viihdyttää.

Mies oli eilen saunailtaa viettämässä. Sanoi lähtiessä, että ottaa ehkä muutaman ja on kuskina muille loppuillan. Ja paskanmarjat! Klo.1.30 kolistelee sisään, tulee haisevana viereen ja hyvä ettei siinä matkalla herätä tyttöä. Jos olisin tiennyt, olisin tehnyt pedin sohvalle. Siinä vaiheessa, kun matkalla oksentamaan törmäilee pinnasänkyyn ja eksyy makkarin verhoihin, vein peiton ja tyynyn sohvalle ja käskin jäädä sinne. Ja näytti vielä yllättyneeltä. Huoh. Eikö oikeasti tajua, että ei tietenkään tule humalassa pienen lapsen luo? Oikeasti?

Todella harvoin mies missään juhlimassa käy, joten tietenkin on oikeus. Mutta minua suututtaa ne pienet, sinällään harmittomat tyhjät lupaukset, joita mies tekee. Laittoi illalla viestin, että saan nukkua aamulla pitkään jos haluan (kun olin valittanut kuinka on paha olo). Ja sitten nämä perinteiset: vien roskat aamulla, tiskaan myöhemmin, tulen siihen ja siihen aikaan... Näistä on niin monesti ennenkin riidelty. Tuntuu, ettei miehen sanaan voi edes pienissä asioissa luottaa. Tuntuu, että olisin äiti kahdelle lapselle.

Nyt väsyttää, koska en osannut nukkua kun mentiin unille riidoissa. Tai lähinnä minä menin nukkumaan riidoissa, mies oli siinä kunnossa että eksyi niihin verhoihin. Ei siinä kauheasti älyllistä toimintaa ole havaittavissa. Ja nyt mies nukkuu makkarissa. "Saat nukkua pitkään". Niinpä niin. Antaa nyt nukkua päänsä selväksi. Sitten keskustellaan. Eli minä keskustelen. Eli valitan.

Uusia kuvioita elämään muutenkin hakusessa, voisikohan siihen samaan vaihtaa myös miehen? Johonkin pitkään, lihaksikkaaseen, tummaan muukalaiseen? Johonkuhun, joka muistuttaa Johnny Deppiä? Sitä nuorempaa, ei tätä nykyistä ryyppäävää viisikymppistä. Vaikka Pieni Suklaapuoti ajoilta.

 

Rakkaudella M