Ajatukset tahtoo karata jatkuvasti huomiseen ultraan. Ei ole tullut kirjoiteltua mitään, koska ajatus ei pysy kasassa. Useammankin tekstin olen tänä aikana aloittanut, mutta koska niillä ei ole ollut päätä eikä häntää, ne ovat jääneet julkaisematta. Väkisin kirjoitettuja tekstejä.

Joillakin on raskauden aikana tyttöolo, joillakin poikaolo. Minulle iski jokin aika sitten sellainen olo, että ei siellä mikään enää kasva. Sellainen tyhjyys, jos niin voi sanoa. Hankala selittää.

Onneksi huomenna on jo ultra, ja pääsee näkemään miten siellä menee. Toivottavasti hyvin! Itkuhan siinä tulee, jos ei olekaan iloisia uutisia. Mutta siinäkin tapauksessa saisi selvyyden tähän oloon. Voisi joko itkeä surunsa pois ja siirtyä eteenpäin. Tai sitten siinä paremmassa, toivottavassa tapauksessa pääsisi iloitsemaan raskaudesta.

Kyllähän siinä on se kolmaskin mahdollisuus. Eli siellä pieni otus kasvaisi, mutta se ei olisikaan terve. Mutta se on sitten ihan eri asia taas, ja sitä mietitään vasta jos sen aika on.

Toivotaan kuitenkin, että kaikki on hyvin. Että siellä pieni sydän sykkii ja on terve. Että pääsen soittamaan äidille ja kertomaan hänestä tulevan taas mummo. Ettei tarvitse enää salailla asiaa muilta, eikä niiden harvojen jotka asiasta tietää, tarvitse varoa sanojaan.

Sormet ristiin huomiselle!

 

Rakkaudella M