Viime viikko oli aika hulinaa. Ne päivät, jolloin kykeni pahoinvoinnilta ja väsymykseltä muuhunkin kuin sohvalla makaamaan. Oli kauppareissua, kyläilyjä appiukon luona, kaupunkipäivää, miehen sisko kylässä ja yhdet lakkiaiset/valmistujaisetkin. Tänään raskausviikkoja 9+6. Kai tämän kohta pitäisi helpottaa? Vaikka edelleen osa minusta on ihan varma, ettei siellä mitään ole. Odotankin ultraa kuin kuuta nousevaa. Vielä pari viikkoa ja pääsee näkemään pienen ensimmäistä kertaa. Ja näkemään, että kaikki varmasti on hyvin.

Sovin keskiviikoksi asuntonäytön! Jännää. Se on täältä kaupungista rivitaloasunto. Neliöitä on saman verran kuin tässä, mikä vähän arveluttaa. Kuitenkin saunallinen kolmio. Keittiötä siinä ei ole, vain keittokomero. Mutta ajateltiin, että samahan se on käydä katsomassa. Pohjaratkaisu tekee paljon. Mutta se on keskiviikon ohjelmassa se.

Nyt selailin taas asuntoja, ja nyt olisi myös tuosta lähikunnasta saunallinen rivitalokolmio vapautumassa. Takuuvuokra siinä vain on ehkä liian suuri meille. Harmi! En usko, että saataisiin sitä kokoon ihan vain muutaman kuukauden aikana. Olisi se isompi asunto nimittäin. Ja päätyasunto, mikä olisi aika mahtavaa. Vain yksi seinänaapuri. Mutta katsotaan nyt ensin tuo keskiviikon asunto ja stressataan sitten.

Alkaa vähän kuumottaa tuo muutto... Tästä vauva-asiasta tulee päivä päivältä todellisempi ja asunnon tarve kasvaa. Kyllähän me tilan puolesta mahdutaan tähänkin alkuun, pienellä uudelleen järjestelyllä. Mutta olisihan se niin paljon helpompi liikkua ilman portaita kahden pienen lapsen kanssa.

Huh, tuleepas taas huono olo. Ei tee tämä näytön tuijottaminen hyvää. Raskauden "ilot". Huoh.

 

Rakkaudella M