Viime kirjoituksesta onkin näköjään taas jo kaksi viikkoa aikaa. Jotenkin lipsun koko ajan aina vain enemmän ajatuksestani, että päivittäisin kerran viikkoon.

Tässä parin viikon aikaan ollaan ehditty parantua flunssasta ja... no niin, parantua flunssasta. Aika paljon ollaan kotosalla oltu. Joko sataa vettä tai sitten on niin kamala helle, etten minä jaksa mitään. Muutaman kerran kyläilty tuolla kaverin luona tyttöä leikittämässä. Käytiinpä uimassakin! Ihanaa oli itse päästä pulikoimaan, eikä mimmikään pahemmin vettä arastellut. Sinne humpsahti veteen naama edellä ja pylly vain pinnalla. Sen pienen säikähdyksen jälkeen ei olisi tahtonut pois lähteäkään. Ääneen nauroi kun pomputin ja heiluttelin vedessä. Vielä tärisevänä ja huulet sinisinä olisi pitäny takaisin järveen päästä. Oli puhetta, että oltaisiin nyt viikonloppuna käyty rannalla jos sää sallii. Vähän näyttää siltä, että tyydytään leikkipuistokäyntiin. Ei ole aurinkoa pahemmin lupailtu.

Viime viikonloppuna sain myös pienen lapsivapaan. Lähdin lauantaina puolen päivän jälkeen bussilla kaverin luo yökylään ja sunnuntaina samoihin aikoihin lähti bussi takaisin. Mies jäi tytön kanssa kotiin. Tai kotiin ja kotiin... Olivat olleet yötä tuolla kaverin luona. Eipä siinä, ei ainakaan tarvinnut koko iltana jännätä miten menee. Tyttö viihtyy todella hyvin tuolla kylässä. Siellä on eläimiä ja kaveri, mitäpä muuta pieni tyttö kaipaa?

Itkuhan minulle tuli asemalla heipat sanoessa. Ai mitkä hormonit? Aika nopeasti itku bussissa loppui ja loppupäivän nautin täysillä. Kaveri tuli asemalle vastaan ja käytiin syömässä ja tämä pieni perkele oli maksanut molempien ruuat sillä välin kun olin vessassa. Puolustuksekseen sanoi vain, että olisin kuitenkin vastustanut jos olisin ollut paikalla. Ilta oltiin ihan vain kaverin asunnolla ja oltiin rennosti. Yleensä kaverille lähtiessä on koko ajan menossa. Oli mukavaa vaihteeksi vain olla. Koomata ja vammata. Katseltiin videoita ja syötiin herkkuja. Pelattiin Piirrä&Arvaa Disney-hahmoilla, eli piirrettiin vain vuorotellen ja toisen piti arvata kuka on kyseessä. Sitten kaikista niistä Disney-videoista (katottiin youtubesta videoita, joissa on leikattu eri hahmoista tarinoita johonkin kappaleeseen. Disney crossover haulla löytyy jos kiinnostaa) inspiroituneena piirrettiin yhdessä seuraava Disney-prinssi. Toinen aloitti piirtämällä esim.kulmakarvat, toinen jatkoi tekemällä nenän, toinen taas suun jne.. Tälläinen siitä tuli. 

IMG_20160731_002507.jpg

Ei nyt suostu siirtämään kuvaa tähän oikein päin...

Ja kun päästiin vauhtiin, tällaiseksi se muuttui.

IMG_20160731_003951.jpg

Mutta oli ihanaa käydä! Vaikka yöllä ei pahemmin nukuttu (ihan siitä syystä, etten osaa nukkua vieraissa paikoissa) oli niin ladatut akut kotiin tullessa. En edes muista, milloin olisin viimeksi ollut niin rento!

Nyt alkuviikko onkin mennyt siivotessa. Keskiviikkona kävi vuokraemäntä kiinteistönvälittäjän kanssa ja keskiviikkona vielä kiinteistönvälittäjä kuvat ottamassa. Tänään päästiin eli ehdittiin ennen sadetta käymään tytön kanssa kävelemässä. Klo.10 lähdettiin ja 11.30 oltiin takaisin. Eikä edes pitkää matkaa kävelty. Neiti vain halusi kävellä itse, ja sehän nyt olikin niin nopsaa menoa. Pysähdyttiin ihmettelemään kukkia, lehtiä, pensaita, roskia, ja milloin mitäkin. Niin ja kiukkuamaan kun äiti opiti kiinni rattaista, vaikka olisi itse halunnut työntää. Ja heittäytymään maahan kun kiukuttaa. Myös suojatiellä. Ja rattaissa sitten venkuloitiin ja muljuttiin, koska tahtoikä.

IMG_20160805_104040.jpg

Ah neidistä vielä puheenollen! Keskiviikkona oli 1,5v neuvolalääkäri. Neuvolantädin sijainen (huom. sijainen. Ei meidän oma hoitaja) oli sitä mieltä, että neidillä on liikaa painoa. Ja että dietille pitäisi laittaa, jos vain näin pienen voisi. Tokaisipa vielä. että toivottavasti tasaantuu kun lähtee liikkumaan enemmän.

Anteeksi mitä? Tyttö ei ole missään välissä kasvanut keskikäyrillä. Omaa käyräänsä on mennyt tasaiseen, niinkuin nytkin. Eikä kukaan ole tähän mennessä sanonut tyttöä liian isoksi. Ehkä on lapsenpyöreä, mutta minusta se kuuluu tähän ikään. Lapsetkin ovat erikokoisia ja näköisiä. Siitä ne pikkuhiljaa omiin mittoihinsa kasvaa. Meidän mimmi ei ole lihava.

Lääkäri oli vanhempi mies, joka sanoi ensimmäiseksi meidän huoneeseen astuttua, että hän ihmetteli hoitajan puheita ja nykyisiä kasvukäyriä. Ei ole yhtään liikaa painoa ja sopusuhtainen tyttö on. Sanoi, ettei minun kannata siitä huolehtia.

Joskus neuvolan tädit on vain...hmmm. Meidän oma terkka on ihana. Nyt paikkakunta vaihtuu ja vähän jännittää, millainen tapaus meillä on siellä vastassa.

IMG_20160805_100400.jpg

Huh olipa paljon asiaa!

Rakkaudella M