IMG_20170710_172210-1.jpg

Viime aikoina ollaan nautittu kesäisistä päivistä, ja ei niin kesäisistä päivistä. Yritetty nauttia päivistä kuitenkin! Vaihtelevalla menestyksellä.

Esikoinen on ihan mahdoton! Ei ota kuuleviin korviinsa mitään, mitä sanon. Päivä alkaa itkulla ja huudolla, ja päivä päättyy itkuun ja huutoon. Väsyneenä olen vajonnut sille samalle tasolle, ja vain korottanut ääntäni sen saman asian toistamiseen. "Se on vain vaihe", on lempilauseeni nykyään.

Vaikka tuo neiti osaakin olla...kröhöm...haastava, on se pieni ihana kumminkin. Jatkuvasti saa hämmästyä, miten paljon uutta onkaan oppinut. Kuten juksaamisen, jekuttamisen ja pahojen tekemisen. 

Pikkuveli on tärkeä, ja todella tärkeä on tyttö pikkuveljellekin. Vaikka riitaa tulee (jo nyt!) leluista, on ihana katsoa kuinka pojan  ilme kirkastuu aina siskon tullessa. Ja kuinka tyttö pitää huolta pikkuveljestä. Itkuhan siinä meinaa aina välillä päästä.

Raskastahan tämä tahtoo näiden kahden pakkauksen kanssa olla, mutta ei sitä enää osaa kuvitella elämäänsä ilman näitä.

IMG_20170716_194619.jpg.

Jotta ei ihan mahdottomaksi elämä menisi ja itse vain hautautuisi kotiin ilman seuraa, ollaan käyty ahkerasti puistossa uusien kavereiden kanssa. Tutustuin Momzie-sovelluksen kautta erääseen naiseen tästä läheltä. Hänellä on samanikäiset lapset kuin meillä, joten alkuun juttua riitti lähinnä lapsista. Mutta omasta puolestani voin sanoa viihtyväni seurassa muutenkin. On oikeasti kiva saada uusia kavereita. Varsinkin näin aikuisena tutustuminen on hyvin vaikeaa. Ja kiva, kun on lapsilekin seuraa. Minä viihdyn ja lapset viihtyy. Voisiko olla paremmin? 

Viikonloppuna sain muutakin seuraa, kun pikkusisko oli meillä kylässä viikonlopun! Mies oli omilla menoillaan koko viikonlopun, joten seura kelpasi! En tiedä mitä mieltä sisko viikonlopusta oli, mutta minulla oli kivaa. Kovin rentouttavaahan meillä vierailu ei koskaan ole...

Itse sain kuitenkin aamulla nukkua (kun puoliksi pakotin siskon ylös valtaamalla hänen petipaikkansa sohvalla) kun lapset leikkivät tädin kanssa. Ehdin kiinnittää enemmän huomiota poikaan, kun neiti ei ollut niin kiinni minussa. En kyllä juuri mihinkään kelvannut, koska "täti leikkii", "täti värittää", "täti auttaa", "täti lukee". Ja "Äiti pois!" aina kun yritin osallistua. No, en valita! Kivahan se on, etteivät vierasta.

Tosin tyttö jo laittoi hajonneen ilmapallonsa tädin syyksi. Itsepäisesti intti, että täti rikkoi. Näinköhän on?

 

IMG_20170716_194711.jpg

 Meillä lähdettiin liikkeelle! Vielä on hidasta ja hassua pojun meno, mutta kovasti yrittää. Siitä se kohta vipeltää nopeammin kuin perään ehtii!

Sellaista tähän viikkoon! Ensi viikonloppuna meidät voikin löytää Visulahdesta!